Suomalaisen arkkitehtuurin historia on pitkä, mutta ennen 1800-lukua rakennettuja rakennuksia on jäljellä vain vähän. Syy vanhojen rakennusten katoamiseen on ajalle ominainen tapa rakentaa talot puusta. Tämä vaikutti rakennusten säilymiseen, eikä 1800-luvun tai edeltävän ajan arkkitehtuurista ole jäljellä muutamien kivikirkkojen lisäksi kuin joitakin linnoituksia, kuten 1200-luvulla rakennettu Turun linna.
Joitakin yksittäisiä kokonaan puusta rakennettuja 1700–1800-luvun kaupunginosia on säilynyt esimerkiksi Porvoossa ja Raumalla. Suomen vanhimman kaupungin Turun palo syyskuussa 1827 tuhosi merkittävän osan kaupungista lukuun ottamatta Vartiovuoren asuinaluetta, joka toimii nykyään Luostarinmäen käsityöläismuseona. Tässä merkittävässä ulkoilmamuseossa on mahdollisuus tutustua autenttiseen elinympäristöön 1800-luvun Suomessa.
Arkkitehtuuri itsenäistymisen jälkeen – klassismista funktionalismiin
Itsenäistyneen Suomen arkkitehtuurin ensimmäisenä suuntana voidaan yleisesti pitää 1920-luvun klassismia. Tämä oli aikanaan hyvin suosittua Pohjoismaissa. https://tessin.com/fi/ 1920-luvun klassismi oli edeltäjiään askeettisempaa ja koristelu maltillista.
Suuntauksen vaihtuminen 1920-luvun klassisismista 1930-luvun funktionalismiin tapahtui vähitellen: hyvänä esimerkkinä toimii 1930-luvun alussa valmistunut Suomen eduskuntatalo, joka on melko varmasti maamme merkittävin 1920-luvun klassismia edustava rakennus.
Toinen hyvin merkittävä aikakauden klassismin rakennus on vuonna 1925 valmistunut Tampereen Keskustorilla sijaitseva Vanha kirjastotalo.
Funktionalismi vie tyylisuuntausten valtikan
1930-luvulla funktionalismi yleistyi Euroopassa ja Suomeen rantautuessaan valtasi aseman arkkitehtuurisena valtalinjana. Funktionalismi karsi suunnittelusta ja toteutuksesta koristelun ja kaiken muun, jolle ei ollut varsinaista käyttöä.
Suomalaisen funktionalismin lippulaivana pidetään Suomen tunnetuimman arkkitehdin Alvar Aallon sekä hänen arkkitehti-muotoilijapuolisonsa Aino Aallon suunnittelemaa Paimion parantolaa. Alunperin tuberkuloosiparantolaksi rakennetun sairaalan suunnitteluvaiheessa Aaltojen lähtökohtana oli kehitellä rakennus, jolla voisi olla parantava vaikutus potilaisiin. Nykyisin käytännössä toimettomana seisovan parantolan ehdottamista Unescon maailmanperintökohteeksi on harkittu vakavasti.
Muita suuria funktionalismin edustajia ovat mm. Helsingin Olympiastadion (1938) sekä Helsingin Lasipalatsi (1935).
Sotien jälkeinen rakentaminen Suomessa
Jälleenrakentaminen Suomessa kesti pitkään, 1958-luvulle asti. Rakentamista rajoittivat sotien verottamat niukat rakennusmateriaalit sekä voimavarat. Tuhoutuneiden asumusten tilalle rakennettiin rintamamiestaloja, kerrostaloja ja ensisijaisesti työväelle suunniteltuja rivitaloja. Nämä rakennukset pystytettiin talkoovoimin. Valtion niukan rahatilanteen ja rajoitettujen rakennusmateriaalien vuoksi 1940-luvun arkkitehtuuri muistetaan lähinnä yksinkertaisuudesta ja vaatimattomuudesta.
1950-lukua pidetään yleisesti Suomalaisen arkitehtuurin kultakautena. Maailmanmaineeseen noussutta Alvar Aaltoa pidettiin maamme johtavana arkkitehtina. Hänen ensimmäinen uuden kauden arkkitehtuurinen taidonnäyte oli Säynätsalon kunnantalo, josta tuli 1950-luvulla tunnettu suomalaisen arkkitehtuurin tunnusrakennus.
1960-luvulle siirryttäessä alkoi muuttoliike maalta kaupunkeihin. Vielä 50-luvulla perinteinen suomalaisperhe asui maalla puusta rakennetussa omakotitalossa, mutta 1970-luvun lopussa tyyppillisempää suomalaisperheille oli kerrostalohuoneisto kaupungissa. Vuosikymmenen ehkä merkittävin arkkitehtuurinen taidonnäyte on Alvar Aallon suunnittelema Finlandia-talo, joka valmistui joulukuussa 1971. Nykyisin Finlandia-talo on erittäin suosittu nähtävyys.
1980-luvun nousukausi toi ennennäkemättömän monimuotoisen arkkitehtuurin Suomeen. Enää arkkitehtuuria ei määrittänyt selkeän tyylisuunnat. Tämä tarjosi aiempa vapaat kädet suunnittelutyöhön. Jos 1980-luvun arkkitehtuuria voi kuvailla yhdellä sanalla: kokeilullisuus.
Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Helsingin Pikku-Huopalahden asuinaluetta.
1990-luvun arkkitehtuurissa haluttiin vaalia muistoja menneistä aikakausista ja samalla luoda toiveita tulevaisuudesta. Lama vaikutti suuresti 90-luvun alun rakentamiseen ja aikakauden rakentamista leimasi jatkuva kiire, joten työn laatu oli usein huolimatonta. 90-luvun talon kattorakenteissa on vuosien saatossa havaittu lukuisia ongelmia, jotka ovat johtaneet kosteusvaurioihin.
Vaikka nykyaikaisesta arkkitehtuurista tulee monille mieleen valtavia kauppakeskuksia ja mitä kunnianhimoisempia suunnitelmia, huoli ilmaston lämpenemisestä on herättänyt niin kuluttajat kuin suunnittelijatkin pohtimaan energiatehokasta rakentamista ja asumista. Vanhaa korjataan enemmän niin kustannusten kuin tarvittavien materiaalien määrän pitämiseksi minimissä.
Tämän aikakauden merkittävimpiä arkitehtuurisia saavutuksia ovat esimerkiksi Lahden Sibeliustalo (2000), Turun pääkirjasto (2007) ja viihdekeskus Flamingo (2008).
